torstai 20. marraskuuta 2014

Oikeat sanat

                                             Moikka taas pitkästä aikaan!

Normaali arki, on alkanut jälleen rullaamaan ja blogin päivittäminen on taas jäänyt hieman taka-alalle. Kuntosaliharjoittelun aloittelin jälleen viikkoa sitten. Varovaisesti on pitänyt jälleen käynnistellä sillä rakennetun nännin alareuna on vieläkin hieman auki ja sellaisen hieman kostean näköinen. Leikkauksesta on tänään tasan 2 kuukautta, eli aika pitkä proggis tuntuu olevan tuo pareneminen. Betadine liuosta olen nyt muutamana päivänä laittanut tuohon haavalle ja nyt alkaa pikku hiljaa näyttämään että se ehkä siitä joskus umpeutuukin. Pakko varmaan ensi viikolla mennä jonnekkin näytille jos ei ole vieläkään umpeunut kunnolla! Että sellaista tänne!

                             .

Oli minulla vähän muutakin asiaa mielessä sillä ajattelin kirjoitella teille hieman siitä miten kohdata läheinen tai miksei hieman vieraampikin ihminen, joka kertoo sairastumisestaan. Itse ainakin koin, että ennen omaa sairastumistani tuntui tosi vaikealta löytää sopivia sanoja, ja kyllähän se on vieläkin vaikea paikka, tuntuu että kaikki sanat ovat liian latteita lohduttamaan. En ole tässä asiassa mikään asiantuntija, mutta ainakin omakohtaista kokemusta asiasta löytyy jonkin verran.  Kirjoittelen siis omasta näkemyksestäni ja joku toinen sairastunut voi kokea asiat hyvinkin erilailla. Mitään yhtä ainoaa oikeaa ohjetta siis tuskin on olemassa. 

                             gallery-bloom15 | lidewij edelkoort

Minusta parasta tapa on pahoitella asiaa ja kysyä miten voit. Aina ei sanoja tarvita, joskus riittää kun kuuntelet sujuvasti toisen tuntemuksia. Se mitä sairastanut ei varmasti halua kuulla on se kuinka kuuntelijan täti, naapuri tai naapurin naapuri sairastui samaan sairauteen ja kuoli pois! Toipumistarinat ovat sitten asia erikseen, mutta ehkä niidenkin kertomisen aika on sitten hieman myöhemmin, jotta sairastunut saa ensin kertoa oman asiansa, eikä hänelle tule tunne ettei kuulijaa kiinnosta hänen tarinansa.

                       ;


Läheiselle on hyvä kertoa että olet käytettävissä, jos hän kaipaa kuuntelijaa. Sairastunut voi sitten päättää haluaako jutella ja milloin.  Läsnä olo ja kuuntele on siis ainakin minusta tärkeintä. Älä sano, että tiedät miltä sairastuneesta tuntuu jos et ole itse käynyt samaa läpi, äläkä ala kertomaan omista vaivoistasi  ja vaikeuksistasi!  Älä sano, että pelkäät ystäväsi kuolevan! Itkemisessä ei ole mitään pahaa, mutta tilanne ei saisi kääntyä niin päin, että sairastunut lohdutaakin sinua.  Minulle eräs ystävä tokaisi, että "Ihan paska juttu!" ja minusta ne olivat juuri oikeat sanat siihen hetkeen.


          Näihin ajatuksiin ja tunnelmiin! Hyvää yötä!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kivasta kommentistasi =)